Tekstit

Syksyn aloitus ja yhteistyö koulussa

Kuva
  Jännitystä ilmassa  Tankarin majakka, Kokkola 2021 Uskomatonta! Muuta ei voi todeta, kun ajattelee miten nopeaa tämä aurinkoinen ja lämmin kesäloma meni ohi ja arki alkaa kuumottavasti lähentyä. Meillä kaikilla on mielessä taas se, miten aloittaa ja mistä aloittaa koulupäivät. Meillä laaja-alaisilla ne vähän poikkeavatkin muista, mutta uskokaa tai älkää, tekemistä ja hommaa riittää, jotta opetus, tuki ja se tärkeä yhteistyö koulun sisällä saadaan käyntiin. Ne ensimmäiset päivät ovat tunnetusti vähän hakusalla ja sekavia. Vaikka tätä työtä itsekin olen tehnyt yli 20v, on syksy aina yhtä jännittävää. Uudet oppilaat, uusia opettajia ja koulunkäynnin ohjaajia, joskus uusi rehtorikin. Minulla itselläni vaihtuu koulu yläkoulusta alakouluun, joten muutos on normaalia syksyäni suurempi. Ihan kaikki muuttuu. Vähän kuin ensimmäistä vuottaan alkaisi taas opettajana. Täytyy tutustua koulun tämänhetkiseen toimintakulttuuriin, kaikkiin opettajiin ja ohjaajiin, rehtoriin ja siihen tärkeimpään e
Kuva
Lukivaikeuksien arviointia   Mikä on lukivaikeuksien arvioinnin tarkoituksena? Teemmekö sitä vain arvioinnin ja testien vuoksi. Ei , vaan tärkeää on selvittää niiden avulla oikein kohdennettu tuki ja   huomioitavaa on myös ymmärryksen lisääntyminen oppilaasta. Oppimisvaikeuksien ja tuen tarpeen selvittäminen on osa laaja-alaisen erityisopettajan työtä. Lukivaikeuksien tunnistamisella ja niiden tarkemmalla arvioinnilla on keskeinen rooli erityisopetuksessa. Arviointi on lähtökohtana tuen intensiteetin ja erityisesti kohdennetun tuen suunnittelussa. Erityisopettaja tulkitsee seulontamenetelmien tuloksista, mihin ongelmiin kannattaa tarttua nopeasti ja kenelle tehdään yksilöarvioinnit. Jos oppilaan seulontatestien tulokset osoittavat selvästi heikkoa tulosta ikätasoon nähden, on välttämätöntä tehdä jatkoarviointia yksilötestein. Arvioinnissa otetaan huomioon myös muiden oppilasta opettavien huomiot ja havainnot sekä keskustelut vanhempien kanssa.   Hyvä arviointi ja tuki Hyvään

Oppilaan kohtaaminen on välittämistä

Kuva
  Oppilaan kohtaaminen on välittämistä Miksi me olemme opettajia? Olemme kaikki opettajia, koska haluamme tukea ja auttaa oppilaita kehittymään, oppimaan ja kasvamaan omalla polullaan. Tätä työtä ei jaksa tehdä, jos ei välitä oppilaista. Teemme siinä yhteistyötä vanhempien kanssa ja tarvittaessa muiden kuten oppilashuoltoväen kanssa. Oppilas tarvitsee meitä varsinkin, kun hänellä on haasteita koulunkäynnissä ja tai oppimisessa. Ennen vanhaan opettajat olivat vain opettamassa oppiainetta ja siinäpä ne tärkeimmät olivatkin. Jos oppilas tuli myöhässä saatettiin vaatia selitystä myöhästymiselle koko luokan kuulleen tai rangaista ilman kaksin keskustelua. Mistäpä sitä tietää oliko Kallella edes ruokaa aamulla kaapissa tai kukaan kotona herättämässä? Aika karua tulla kouluun, jos on muutenkin vaikeaa ja tilannetta hankaloitetaan koulussa. Mukavampi tulla kouluun, jos vastassa olevan opettaja sanoo ”Kiva, kun tulit” ja jos tarvetta on asiasta keskustella, se tehdään kaksin myöhemmin. Nykyää

Kysymysmerkkejä alkavaan syksyyn

Kuva
  Kysymysmerkkejä syksyyn   Lukuvuosi on alkamassa meillä laaja-alaisilla erityisopettajillakin ympäri Suomea. Ja edelleen epätietoisissa ja – määräisessä tilanteessa. Moni meistä miettii, miten tehdä tänä syksynä työnsä. Minä ainakin mietin enkä ole voinut näin huonosti suunnitella tulevaa syksyä kuin tällä hetkellä olen tehnyt. Miten voi suunnitella pidemmälle, koska ei tiedä mitä edessä on ja miten voi lopulta toimia?   Ohjeita ja neuvoja Ohjeita tulee THL:ltä, OKM:lta, OPH:lta ja kunnilta, kouluilta sekä ties mistä. Ohjeita on, jotka eivät anna vastausta siihen, miten me luovimme tässä nykytilanteessa ja varmasti meistä jokainen haluaisi noudattaa opetussuunnitelmaa ja ajatella oppilaan parasta, mutta miten siinä voimme onnistua täysin? Vaikuttaa ainakin hankalalta, mutta parhaamme teemme. Ohjeiden viidakossakin on jo ihan sekaisin saako olla ryhmien kanssa vai eikö saa. Voiko olla samanaikaisopettajana vai eikö saa? Miten toimin konsultoinnin kanssa? Miten arvioin alkava

Oppimisen ja koulunkäynnin tukeminen etäopetuksessa erityisopettajan työssä

Kuva
Oppimisen ja koulunkäynnin tukeminen etäopetuksessa ELA:n työssä Oletteko laaja-alaiset huomanneet, miten tärkeä rooli meillä on tukea tuen tarpeessa olevia oppilaita kokonaisvaltaisemmin kuin koskaan? Saati, miten uusia tuen tarpeisia tässä tilanteessa on noussut esiin yllättävistäkin oppilaista? Miten paljon konsultointiamme nyt tarvitaan? Kaksi ensimmäistä etäopetusviikkoa tuntuivat olevan melkoista kaaosta ja mielessä häilyi olo, tuleeko tästä mitään. Nyt, kun etäopetusta on jo takana 3,5 viikkoa ja pieni pääsiäislomakin takana, voi vähän huokaista. Siis vähän. Tämä tuntuu alkaa toimivan. Tosin vielä on tehtävää ja työaika venyy ja paukkuu.   Oman toiminnan ohjaus haastaa Tein kyselyn yleisestä tuesta erityiseen tuen oppilaille ja suurin tuen tarve nousi odotetusti oman toiminnan ohjauksen tukemisessa esiin. Miten aloittaa tehtävät? Mitä tehtäviä pitää tehdä? Milloin tehdä ne? Tehtävät kasaantuu ja niitä on jo kuin iso vuori edessä jne. Yleensä suunnitelma
Kuva
LOMAA ODOTELLESSA…. Taas on taputeltu yksi syyslukukausi lähes loppuun. Kuten kaikki opettajat, oppilaat ja myös me laaja-alaiset erityisopettajat, olemme pakertaneet työn touhussa taas pitkän syksyn. Se on tuonut meille kaikille niin ilon hetkiä, uusia ideoita, mutta myös yhteen törmäyksiä. Aina kaikki ei mene kuin Strömsöössä eikä tarvitsekaan. Oikeastaan ne epäonnistumiset tuntisuunnitelmissa, kokeen teossa tai kohtaamisissa kehittävät meitä ja toimintatapojamme eniten. Näinä hetkinä on hyvä pysähtyä ja miettiä, miten toimia toisin seuraavilla kerroilla. Minusta se on inhimillistä ja aivan normaalia arjen toimintaa. Kohtaamiset Minusta opettajuudessa ovat parasta ne kohtaamiset. Ne ovat joka päivä ja joka hetki erilaisia. Ne ovat täynnä iloa, onnistumisia, naurua ja välillä suurta kiukkua ja yhdessä epäonnistumisen purkamista. Näitä meidän opettajien pitää tai saamme tulkita päivittäin toimien sen mukaisesti. Opettajan ammatti ei ole ihan helppo, mutta se

Oppilaan kohtaaminen, haastava oppilas ja yhteistyö

Kuva
Oppilaan kohtaaminen, haastavat oppilaat ja yhteistyö Parasta kivijalkaa nykyajan koulussa on se, miten kohtaamme oppilaat koulussa ja ne monet muut mahdollisuudet koulussa, joissa voimme vaikuttaa myös erityisopettajiana, jos resurssimme on valjastettu koko koulun tueksi. Muistan oman kouluaikani positiivisena, mutta myös sen erilaisuuden. Jos oppilas tuli myöhässä, oltiin heti kaikkien kuullen kuulustelemassa, miksi myöhästyit, mistä tulit? Silloin ei ajateltu juuri oppilasta itseään tai mitä taustalla on. Osalle se oli jopa todella ahdistavaa. Mitä, jos Liisalla oli raskas aamu kotona? Tyhjä jääkaappi, riitoja vanhempien kanssa aamuvarhain? Nykyajan tapa toivottaa vaan tervetulleeksi: ”Kiva, kun tulit” – tyyliin ja kahdenkeskinen keskustelu myöhästymisestä, jos tarvetta, on huomattavasti mielekkäämpi tapa. Onneksi on näin. Miten opetetaan ilman yhteistyötä? Minun arkipäiväni täyttyvät erityisopettajana sillä, että konsultoin opettajia ihan kaikki väliaja