Kodin ja koulun yhteistyö - yhdessä eteenpäin

 

Kodin ja koulun yhteistyö - yhdessä eteenpäin

 

                                                Yhteistyössä eteenpäin.

                                                Kuva otettu Kokkolan Villa Elban Peikkopolulta. 

Erityisopettajan ja ihan jokaisen opettajan työssä huoltajien kanssa tehtävällä yhteistyöllä on suuri merkitys ja sitä yhteistyötä tarvitaan paljon. Vaikka erityisopettajana on koulun sisällä, näkee paljon myös tavallaan ulkopäin ja koko koulun kokonaisuuden. Onnistumisia ja kömmähdyksiä tulee jokaiselle, kun yhteistyötä tehdään. Niitä varmasti tulee puolin ja toisin. Niistä vain pitäisi osata oppia ja kuunnella aina tarkkaan, mikä on vanhempien huoli tai mitä he voisivat kertoa lapsestaan.

Yhdessä arki sujumaan

 

                                                     

Koulu itse ei voi koskaan luistaa yhteistyöstä, koska jo perusopetuslain mukaan koulun tulee olla yhteistyössä kotien kanssa. Yhteistyöllä vanhempien kanssa luomme pohjan oppilaan kanssa tehtävälle yhteistyölle koulupäivien aikana. Sillä saamme tukea arjen työhömme lasten ja nuorten kanssa. Myös me erityisopettajat toimimme tiiviissä yhteistyössä vanhempien kanssa, kun tuen tarvetta ilmenee. Mitä sujuvampaa yhteistyö on, sitä paremmin oppilaan tuki koulussa toimii ja toteutuu. Ei ole hyväksi muiden välikäsinä tuoda meidän huoltamme esiin, vaan tärkeää on olla itsekin myös yhteydessä, ettei väärinkäsityksiä synny ja asia tulee oikeanlaisena esiin. Kodin ja koulun yhteydenpidon tärkeys yllättäen korostuu murrosikään tultaessa, vaikka välillä ajatellaan, että nuoret osaavat silloin jo itse toimia. Nuori tuntuu kuitenkin murrosiässä tarvitsevan entistä enemmän ympärillään olevien aikuisten tukea. Se vaan on muodoltaan erilaista kuin nuorempien kanssa. 

Millaista yhteistyötä teemme?

 

Tärkeää on, että yhteistyö on avointa, tasa-arvoista ja luottamuksellista. Pääsääntöisesti, jos kokemukset yhteistyöstä sekä huoltajalla että opettajalla ovat positiiviset, on yhteistyö helpompaa. Mikäli huoltajalla on pelkästään negatiivisia yhteistyökokemuksia ja muistojakin omalta kouluajalta, on yhteistyön rakentaminen monimutkaisempaa ja haasteellisempaa, mutta äärimmäisen tärkeää. Hyvällä ja toisiamme kunnioittavalla yhteistyöllä tuemme yhdessä lapsen ja nuoren oppimista ja hyvinvointia. Toisen osapuolen huolen kuunteleminen on ihan äärimmäisen tärkeää. Vanhemmilta saamme opettajina myös hyviä vinkkejä tukitoimien suunnitteluun. Vanhemmat ovat aina lastensa parhaita asiantuntijoita. Hyvä yhteistyö saa aikaan lasta hyödyttävän ja tukevan positiivisen tapahtumaketjun. 

Huoli esiin

 

Itse pidän tärkeimpänä yhteydenottoväylänä huolta esiin ensimmäistä kertaa tuotaessa puhelua ja sen kautta asioiden tai tapaamisten sopimista. Varsinkin, jos vanhemmat ovat saaneet paljon negatiivisia kokemuksia yhteistyöstä koulun kanssa tehtävästä yhteistyöstä tai vähänkään kokevat tulonsa koululle hankalaksi. Olen huomannut pelkkien sähköisten kanavien käytön aiheuttavan turhia väärinkäsityksiä ja jopa ristiriitoja. Sähköiset alustat ovat hyvä väline arjen asioiden tiedottamiseen tai vaikka positiivisen palautteen antamiseen, muttei jatkuvien huolien ja haasteiden esiin tuomiseen. Välillä huomaa niiden olevan pelkkä rangaistuskirja ilman ainuttakaan positiivista asiaa, johon olen kuullut vanhempien sanovan, etteivät halua enää koko wilmaa tms edes avata. Tämä on tullut minulle useinkin korviini, jos lapsi on esimerkiksi vilkkaampi tapaus. Kyllä vanhemmat lastensa vilkkauden tietävät, mutta voisiko asian tuoda myös rakentavasti esiin? Pelkkä ”Häiriköi tunnilla”, ”Poistettu luokasta” tms ei kerro mitään eikä vie asioita eteenpäin vaan yhteistyö ja pedagogiset uudet ja paremmat ratkaisut. Tai se, että wilmaan merkitään ihan jokainen läksyjen tekemättömyys tai kaikki negatiiviset, mitä laki sallii auttaako se?  Jos niitä laittaisikin tyyliin. ”Katariinalla ovat läksyt jääneet usein tekemättä, viime syksy meni tosi mukavasti ja mietinkin, miten yhdessä voisimme tukea hänen läksyjen tekoaan?” tai ”Paavolla on vaikeuksia keskittyä tunnilla istumiseen, voisimmeko yhdessä istua alas miettimään, miten tukisimme Paavoa oppitunnilla?” jne. Kaiken kaikkiaan asiaa on onneksi tuotu niin paljon esiin, että jokainen tiedämme positiivisen palautteen ja kannustuksen olevan paras keino käytöksen suuntaamiseen oikeaan suuntaan. Oppilaiden nolaaminen ja jatkuva moittiminen luonnollisesti lisää negatiivistä kierrettä oli se sitten viestin, wilman tai suullisen palautteen kautta. 

Huoltajan ajatuksia yhteistyöstä

Kirjani Laaja-alaisen erityisopetuksen käsikirjan ensimmäinen painos loppuunmyytiin ja sain tehdä pieniä muutoksia ja täydennyksiä kirjaani. Sain muun muassa yhteistyöosioon huoltajien kanssa ilokseni haastateltua kahden sivun verran erityislapsen äitiä ja myös kokenutta kieltenopettajaa Minna Norrena-Strangia. Tässä ihan pienet otteet siitä. Minusta, lukiessani haastattelun kokonaisuutena, se avaa hyvin kaikille meille opettajille sen, miten on hyvä kohdata erityislapsen vanhempia.

 Eli tässä makupala haastattelusta: 

       1.     Millaista tukea toivoisit saavasi koululta nepsy-lapsen äitinä? 

            Minulle olisi tärkeää saada koulusta tukea ja tietoa ennaltaehkäisevästi ennen kuin pommi niin              sanotusti räjähtää. Olisi hyvä, että koulussa olisi tietyt rutiinit ja struktuurit. Koulu olisi tällöin              lapselle helpompaa, ja se näkyisi myös kotona...

2.     Miten toivoisit, että sinuun otettaisiin yhteyttä koulusta? 

      Kaikista vähiten Wilman välityksellä. Mieluiten toivon, että koulusta soitetaan puhelimitse ja/tai sovitaan yhteinen keskusteluaika. Viestit voidaan herkästi tulkita väärin. Kun taas ollaan itse tapaamisessa, toivoisin…

3.     Miten toivoisit opettajien asennoituvan? 

      Se, ettei lapseni ole ongelma…

4.     Mitkä ovat haasteellisimpia tilanteita?

      Haastavimpia tilanteita ovat niin sanotut joustamattomat tilanteet, joissa ei ole kuin yksi vaihtoehto lapselle…

5.     Mitä muuta haluaisit sanoa? 

      Sen, että opettajat muistaisivat kohdella vanhempia lapsensa parhaana asiantuntijana ja kunnioittaisivat vanhempia. Tätä kautta vanhemmatkin kunnioittavat opettajaa ja koulua…

 Lisää ajatuksia yhteistyöstä ja haastattelu kokonaisuudessaan kirjassa Laaja-alaisen erityisopetuksen käsikirja 2.  painoksessa. 

Kirjani toista painosta saa VIP-hinnalla tästä linkistä 31 euroa ja ilman lähetyskuluja.

Tilata voi jo ennakkoon 

https://www.ps-kustannus.fi/6911