Open ajatuksia riippumatolta

Open ajatuksia riippumatolta

Kesäloman keskellä työkaverini kieltenopettaja Minna Norrena-Strang tuo tässä blogissa esiin ajatuksiaan työnsä muutoksesta, kehittämisestä ja yhteistyöstä laaja-alaisen erityisopettajan kanssa opettajan näkökulmasta. Se on usein erilainen erityisopettajaan nähden.

”Ollin oppivuodet – kehittämistä ja muutoksia”

Olen ollut aineenopettajana nyt viitisentoista vuotta. Työkokemusta on kertynyt niin yliopistotöistä, ammatillisesta ja lukiokoulutuksesta sekä ala- että yläkoulusta.  Toimin nyt kielten lehtorina yläkoulussa ja tunnen olevani elementissäni, töissä nuorten parissa.

Kutsun urani alkua Suomi-filmin nimeä leikillisesti lainaten ”Ollin oppivuosiksi”. Muistan kun tulin lähes itkien kotiin ja kerroin isälleni, että porukka karkailee ikkunoista pihamaalle. Isäni totesi tuolloin, että ei kaikkia kannata ottaa itteensä, työ tekijäänsä opettaa. Näinhän se on. Kurinpitokeinot olivat ennen toista luokkaa. Istutettiin jälki-istunnossa ja erityisopettaja otti porukkaa tunnilta hoteisiinsa jos eivät osanneet olla kunnolla. Vilkkaita poikia lähinnä, hankalia murkkuikäisiä tyttöjä. Rehtorin puhutteluunkin lähetettiin, Wilmaa ei ollut.  Kiitos hyvien kieltenopettajakollegoiden omakin osaamiseni karttui ja sain viimein kauan toivomani vakioviran. Mutta mitä sitten, kellutaanko tässä nyt sitten seuraavat lähes 40 vuotta? Ei. Tein plakkariin opetushallinnon opinnot ajatuksella ehkä joskus sitten, nyt tärkeintä on perustyö. Ihan juurille paluu.  

                                     

Mitä opetuksessani puuttui? Luokanhallintaako?

Vaihdoin työpaikkaa perhe-elämän ruuhkavuosien myötä ja kuvittelin pääseväni helpommalla kun työ johon tartuin oli työnkuvaltaan selkeämpi. Ei projekteja, ei jatkuvaa materiaalien valmistusta tai vieraalla kielellä operointia. Kattia kanssa!  Nyt kun energiaa vähän vapautui tajusin, että opetukseni oli muuten ihan jees, mutta siitä puuttui se punainen lanka. Struktuurit, raamit ja niin se luokanhallinta. Tutustuin Tiinaan, koulumme laaja-alaiseen erityisopettajaan ja muistan melko tarkasti sen hetken kun tajusin, että jos haluan kehittää ammatillista osaamistani kannattaa ottaa apua vastaan laaja-alaiselta erityisopettajalta. Hänen ajatuksensa olivat kovin selkeitä, mutta uudenaikaisia. Positiivisuus ja kiinnostus työotteeni hiomiseen ei aikailuja vaatinut. "Emme etsi ongelmia, etsimme ratkaisuja". 

Yhdessä suunnittelua ja uskallusta kokeilla uutta

Mitä olivat sitten ne jutut, joita työhöni sain? Ensinnäkin pohdittiin yhdessä opetusmenetelmiäni ja minkälaisia hyviä eriyttämisen keinoja voisin lisänä käyttää. Iltaani ei tarvinnut viettää tehtäviä askarrellen tai materiaaleja googlaten kun pystyin suoraan kysymään kaikista typerimmätkin kysymykset. Mitä luulet,toimisiko tämä entä onko miettimäni istumajärjestys järkevä? Mistä saan äänikirjoja? Mitä muuta voisin tehdä kun perinteisiä kokeita? Onko tukiopetustarvetta? 

 Pedagogisten asiakirjojen osalta sain osallistua kouluni työpajaan, jossa ihan kädestä pitäen ELA neuvoi ja avasi eri asiakirjojen merkityksen. Kotona vietettyjen vuosien aikana oli kuitenkin tullut paljon uutta, esimerkiksi nyt kokonaisuudessaan kolmiportainen tuki. Arviointi oli selvästi monipuolistunut ja pää surisikin pian uusia ideoita. Mitä kaikkea voisikaan kokeilla! Tartuin rohkeasti samanaikaisopettajuuteen ja uskaltauduin pois mukavuusalueeltani kokeillen minulle aivan erilaisia työtapoja. Projekteja, medialaitteita ja toiminallisuutta, vastapainona hidasta ja hiljaista olemista oppilaiden tarpeita kuunnellen. Taululla lukee aina päivän struktuuri millä mennään, kuvat tukena. 


”Tänne on hyvä tulla kun tietää mitä tehdään” oli ehkä paras kiitos oppilailta jonka toimintatapojeni muutos sai yksinkertaisuudessaan aikaan. Yksin en olisi siihen pystynyt vaan kaipasin ihan konkretiaa laaja-alaiselta erityisopettajalta konsultointitilanteissa, siihen miten saan englannin tai ruotsin sanat sekä kieliopit opetettua kaiken luokanhallinnan keskellä. Vanhaan ei enää ole paluuta muutenkaan, johan sen opetussuunnitelmankin muutos sai aikaan. Enää ei opeteta seinille, nyt katsotaan peiliin ja rehellisesti. Mitä minä opettajana voisin ehkä tehdä toisin?

Kesärentoilun lukuvinkkiä

Mikäli pystyt samaistumaan joihinkin ajatuksiini, niin kannattaa ehdottomasti lukea Tiina Vitkan kirja Laaja-alainen erityisopetus yläkoulussa (PS-Kustannus 2018). Ja ota kirja käyttöösi, tilaa koulullesi ja anna kollegoillesikin ympäri Suomen lukuvinkkiä. Kirja on kirjoitettu selkeästi ja maanläheisesti. Eri oppiaineisiin tulee ihan käytännön vinkkejä korkealentoisten teorioiden sijaan. Erityisesti strukturointivinkeistä (s.127) ja eriyttämisen keinojen esimerkeistä (s.132-133) on välitöntä hyötyä luokkahuoneeseen. Ota hihasta koulusi laaja-alaista erityisopettajaa tai rehtoria ja kerro, että olet valmiina muutokseen. Yksin ei kannata jäädä pohtimaan, ja ne luokasta karkailevat tyypitkin saattavat odottaa jo sitä seuraavaa tuntia.

Minna Norrena-Strang ”

Kirja soveltuu konkreettisine vinkkeineen alakoulusta toiselle asteelle. Se on kirjoitettu käytännön käsikirjaksi kaikille opettajille erityisopettajien lisäksi. 

Kirjaani  "Laaja-alainen erityisopetus yläkoulussa" saa vielä alennettuun VIP-hintaan 33 euroa  ilman postituskuluja laittamalla messengerissä osoitteensa henkilökohtaisesti minulle (Tiina Vitka) tai  linkistä https://www.ps-kustannus.fi/tuotteet/691161947.html


Aurinkoisia kesälomapäiviä! :) 

Tankarin saari Kokkolan edustalla. Upea lomakohde.