Laaja-alainen erityisopettaja koulun oppimisen tuen asiantuntija
Laaja-alainen
erityisopettaja koulun oppimisen tuen asiantuntija
Tiina Vitka KM, EO, Leila
Kairaluoma KT, EO
Kommentoinnit Marjaana Leivo
KT, EO ja Anita Seivo KM, EO
Sieltä täältä kentältä kantautuu
korviin laaja-alaisten erityisopettajien huolestuttavia kommentteja ja ihmettelyä syksyllä voimaan tulevasta oppimisen tuen
uudistuksesta. “Ei ole omaa työtilaa, pitää olla pelkkä samanaikaisopettaja, on opetettava pienryhmissä
oppikirjasisällön mukaisesti, ei ole mahdollisuutta toteuttaa oppilaiden tarpeiden mukaista erityispedagogiikkaa”. Laaja-alaisen erityisopettajan keskeinen työnkuva
ja perustehtävät eivät ole muuttumassa, vaan erityisopettajien asiantuntijuutta
ja osaamista tarvitaan entistä enemmän. Työssä on käytettävä vaikuttavia,
tiedeperustaisia tuen keinoja luotettavaan arviointiin perustuen.
Erityisopettaja on koulun erityispedagoginen asiantuntija. Hänen osaamistaan
tulisi hyödyntää kouluissa oikein, jotta inklusiivinen tuki toteutuisi ja
oppilaat olisivat yhdenvertaisessa asemassa oppimisessa etenkin perustaitojen
hallinnan osalta. Laaja-alaisen erityisopettajan työnkuva ja rooli eivät muutu
opetussuunnitelmauudistuksessa, vaan erityispedagogiset asiantuntijatehtävät entisestään vahvistuvat
koulujen oppimisen tuessa. Kouluissa tarvitaan entistä enemmän myös laaja-alaisten erityisopettajien ennaltaehkäisevää työotetta.
Mitkä asiat ovat aiheuttaneet huolta ja hämmennystä? Joissakin kouluissa tai kunnissa on tulkittu uutta opetussuunnitelmaa siten, että laaja-alainen erityisopettaja toimii pelkästään samanaikaisopettajana ryhmissä tai luokan- tai aineenopettajan jatkeena. Pahimmissa tapauksissa erityisopettajaa käytetään avustavana ohjaajana luokissa tai hänet määrätään opettajien sijaiseksi. Ääritilanteissa erityisopettajat voivat olla täysin ilman omaa työtilaa tai paikkaa, jossa työskennellä oppilaiden kanssa. Miten silloin oppilaan yksilöllinen tuen tarpeen arviointi ja monipuolinen tuki toteutetaan? Miten toteutetaan systemaattisia, vaikuttavia lukemisen, kirjoittamisen tai matematiikan interventioita? Keskustelutuki oppilaiden vaikeuksissa on myös tärkeää, mikä vaatii oman häiriöttömän tilansa. Milloin ja miten erityisopettaja keskustelee oppimisvaikeuksisen tai käytökseltään haastavan oppilaan kanssa eli antaa sitä tärkeää emotionaalista tukea? Vastaavatko kouluissa erityisopettajille osoitetut tehtävät erityisopettajan varsinaista erityispedagogista koulutusta ja osaamista? Ovatko käytetyt työtavat oppilaiden tarvitsemaa tehokasta ja vaikuttavaa tukea? Samanaikaisopettajuus helpottaa ensisijaisesti opettajan työtä, mutta ei välttämättä kohdennu eikä auta vaikuttavasti oppilaita, joilla on esimerkiksi vakavia erityisiä tai laaja-alaisia oppimisvaikeuksia. Tarvitaan monipuolisesti tarpeen mukaisia työtapoja. Ei ole yhtä ainutta oikeaa työtapaa. Oppilaiden päällekkäistyvät vaikeudet vaativat menetelmiltä yksilöllisiä ratkaisuja ja välillä myös vierellä opettamista turvallisessa, erillisessä tilassa. Samalla oppilaan oppimisprosessin tarkka havainnointi auttaa kehittämään edelleen oppilaalle kohdennettua tukea. Erityispedagogista tukea ei ole pelkän oppikirjan mukaan eteneminen, jolloin “tehdään kirjaa” samalla sivulla ja samalla tavalla kuin muut oppilaat luokassa tekevät. Toki näilläkin tavoilla on joissakin tilanteissa paikkansa, mutta ei ole riittävää jatkuvana ja ainoana erityisopettajan antamana tukikeinona. Mihin sijoittuu kohdennettu, oppilaiden erityistarpeista lähtevä erityispedagoginen opetus ja vahva tuki? Eikö eritysopettaja pysty käyttämään omassa työssään ydinosaamistaan? Kuullaanko ja jaetaanko erityisopettajan asiantuntemusta kouluissa? Erityisopettajan asiantuntemus on arvokasta kaikkien koulun oppilaiden ja erityisesti yksittäisten oppilaiden osalta. Erityisopettajan antama konsultointiapu toisille opettajille on tarpeen tehdä näkyväksi ja systemaattiseksi.
Vaikuttava tuki pohjautuu arviointitietoon
Laaja-alainen erityisopettaja osaa seuloa ja arvioida myös
tarkemmin oppimisvaikeuksia. Oppimisvaikeuksiin voidaan puuttua oikealla ja
vaikuttavalla tavalla, kun on selvitetty luotettavin menetelmin, mikä on oppilaan
varsinainen pulma ja miten vaikeudet näkyvät oppimisessa. Vasta tämän jälkeen
voidaan suunnitella oppilaille sopivaa oppimisen tukea. Hyvin tehdyllä arvioinnilla saadaan myös
kohdennettua tuki oikeaan kohtaan oikea-aikaisesti. Arviointi myös lisää
oppilaan itseymmärrystä sekä opettajien että huoltajien ymmärrystä oppilaan
haasteista.
Oppimisvaikeuksien ja tuen tarpeen selvittäminen ovat yksi
tärkeimmistä töistä laaja-alaisen erityisopettajan toimenkuvassa, jotta
tiedetään, miten toimitaan ja mitä menetelmiä käytetään. Tukea arvioidaan lisäksi
tiedonsiirroissa tulleen tiedon pohjalta, yhteistyössä opettajien ja huoltajien
sekä tarvittaessa myös oppilashuoltoväen kanssa. Tuen tulee olla aina suunnitelmallista,
systemaattista ja vaikuttavaa. Jotta
oppilaiden tarpeiden mukaista tukea pystytään suunnittelemaan oikein ja
tehokkaaksi, on tuen tarve tunnistettava monipuolisin menetelmin. Tuen tulee
olla myös joustavaa ja oppilaiden tarpeiden mukaan muuntuvaa. Erityisopettajan tekemien oppimisvaikeuksien
arvioinnin tarkoituksena on ymmärtää oppilaiden vaikeuksia ja selvittää oppimisen
esteiden/ydinongelman luonne. Hyvään
arviointiin sisältyy siten erityispedagoginen päätöksenteko tuen määrästä,
intensiteetistä ja luonteesta. Arviointiin kuuluu myös tuen vaikuttavuuden
seuranta. Mikäli annettu tuki ei tuen seurannan perusteella ole tehokasta, on
tuen määrää ja menetelmiä suunniteltava uudella ja tehokkaalla tavalla. Ei ole
mahdollista tämänkään takia pitäytyä yhdessä työmuodossa.
Kun oppilas itse ymmärtää, miksei opi
joitakin asioita samalla tavalla kuin muut, voi tällä ymmärtämisellä olla
ratkaiseva ja myönteinen vaikutus oppilaan minäkäsitykseen ja itsetuntoon.
Oppilas, joka ei opi tavanomaisin
keinoin lukemaan, ei ymmärrä lukemaansa hitaan lukutaidon vuoksi tai oppilas,
joka joutuu laskemaan pienetkin laskut sormin, kokee väistämättä ahdistusta ja
riittämättömyyttä oppimistilanteissa. Kun oppilas ja opettajat ymmärtävät
vaikeudet ja oppilasta tuetaan oikein, oppilaiden opiskelumotivaatio vahvistuu kasvaa
ja oppimisen edistyminen tuottaa mielihyvää. Onnistuminen luo uusia
onnistumisia.
Erityisopettajan ydintehtävä
Erityisopettajan tehtävä on omassa
koulussaan hyödyntää erityispedagogista osaamistaan ja asiantuntijana päättää,
millaisesta tuesta kukin oppilas kulloinkin voi hyötyä. Työn ydin ei voi olla vain
samanaikaisopetusta tai oppiainekohtaista, sisällöllistä opetusta. Jos
keskitymme pelkästään korjaavaan toimintaan, jossa tehdään samaa kuin muu
luokka, ongelmat todennäköisesti tulevat kasvamaan ja monimuotoistumaan. Tarvitaan
siten myös kuntouttavaa opetusta mm. lukemisessa, kirjoittamisessa ja
matematiikassa sekä luetun ymmärtämisessä harjaannuttamalla rinnalla
opiskelutaitoja ja -tekniikoita. Ilman opiskelutaitoja ongelmat saattavat kasvaa.
Riittävän varhaisessa vaiheessa annettu
oikeanlainen tuki ehkäisee ongelmien syvenemistä. Jos esimerkiksi lukutaidoltaan heikkojen oppilaiden
lukusujuvuutta ei vahvisteta, alkaa oppilaille kasautua hitaan lukemisen vuoksi
muita kerrannaisvaikutuksia, kuten luetun ymmärtämisen vaikeuksia. Matematiikassa taas ongelmanratkaisutaidot ja
soveltavat tehtävät nousevat ongelmaksi. Päällekkäistyneissä
oppimisvaikeuksissa tarvitaan entistä enemmän eritysopettajan asiantuntemusta. Jos
oppilaalla on esimerkiksi oppimisvaikeus ja käytöshäiriö, vaatii se entistä
enemmän suunnittelua ja asiantuntemusta. Oikeanlaisen,
yksilöllisen tuen suunnittelu ja toteuttaminen ovat osaavan erityisopettajan
ydintyötä. Yleisluontoinen tuki ilman
tuen tarpeen arviointia ja suunnittelua on lähinnä tehotonta tulipalojen
sammuttelua. Erityisopettajan on katsottava laajemmin ja nähtävä, mikä tukee
oppilasta vaikuttavasti ja mahdollisimman tehokkaasti myös tulevaisuutta
ajatellen. Ilman tehokasta
kohdennettua tukea monen oppilaan koulupolku vaikeutuu viimeistään toiselle
asteelle siirryttäessä ja myöhemmin aikuisuudessa työelämän vaikeudet tulevat vastaan.
Konsultoiva työ on tärkeä osa erityisopettajan
työtä
Konsultointi tukee ja täydentää erityisopettajan työnkuvaa ja mahdollistaa resurssien jakamisen laajemmin koko koulun hyväksi. Työ on tehtävä näkyväksi resurssiksi. Opetussuunnitelmauudistuksen myötä luokissa painopistettä siirretään ennaltaehkäisevään tukeen ja koko koulu tukee - ajatukseen. Ensisijainen tuki on ryhmäkohtaista, ja siihen on oikeus kaikilla oppilailla. Ryhmäkohtaisia tukimuotoja ovat yleinen tukiopetus, opetuskielen tukiopetus sekä erityisopettajan antama opetus muun opetuksen yhteydessä. Laaja-alaisen erityisopettajan työhön kuuluva konsultointi korostuu varsinkin nyt, kun ryhmäkohtaiset tukitoimet lisäävät luokan- ja aineenopettajajien vastuuta oppimisen tuessa. Osana toimintakulttuurin kehittämistä tarvitaan suunniteltuja ja sovittuja rakenteita, jotka tukevat kaikkien oppilaiden oppimista. Erityispedagogista tukea ryhmäkohtaisissa tuessa antavat koulujen opettajat omilla oppitunneillaan. Ne voivat olla edellä mainittujen lisäksi muun muassa ryhmäkohtaisia struktuurien ja eriyttämisen keinoja. Luokassa annettava yleinen tukikin (lukituki, matematiikan tuki, luetun ymmärtämisen vahvistaminen) auttaa jokaista oppilasta luokassa. Luokkiin tarvitaan nykyään paljon konsultaatiota strukturoinnin ja toiminnanohjauksen vahvistamisessa oppilaille, joilla on oppimisvaikeuksia, tarkkaavuuden vaikeuksia ja/tai käyttäytymisen ongelmia. Tarvitaan siis entistä enemmän resurssointia erityisopettajan konsultointiin, jotta ryhmäkohtainen tuki toteutuu. Muun muassa Veivon ja Mäntykiven mukaan (2021) erityisopettajan rooli nähtiin merkityksellisenä koulun toimintakulttuurin kehittämisessä. Tukeen liittyvä osaaminen kasvoi erityisopettajan konsultaation myötä koko koulussa.
Konsultoinnin keinoin opettajien
on helpompi kohdata ja ymmärtää oppilaiden yksilöllisiä tuen tarpeita luokissa mahdollisimman varhaisessa vaiheessa.
Mitä enemmän opettajien pedagoginen
osaaminen kasvaa, sitä enemmän opettajien ammatillisuus kehittyy ja
tuettavan oppilaiden luokassa olo helpottuu. Konsultaation keinoin turvataan se,
että opettajat saavat lisää keinoja työhönsä, eikä erityisopettajaa aina tarvita
luokkatilanteisiin. Resurssia vapautuu muuhun tukeen, esimerkiksi oppilaiden tarvitsemien
heikkojen taitojen harjaannuttamiseen. Yhteiskunnassa
esiintyvät koulurauhan haasteet (some, älypuhelimet, mielenterveysongelmat, kiusaaminen,
isot luokkakoot jne.) eivät voi olla yksinomaan erityisopettajan harteilla. Vaikuttavat
keinot ratkaista niitä ovat toisenlaiset.
Erityisopettajan työ ja kouluyhteisön kehittäminen
Erityisopettajalta
voidaan nykyään odottaa koko kouluyhteisön vaikuttajan ja muutoksen tuojan
roolia – varsinkin silloin, jos koulussa
halutaan edistää tehokkaasti kaikkien
oppilaiden mahdollisuuksia oppia. Erityisopettajan ammattia voidaan siis pitää
hyvinkin aktiivisena ja uudistavana roolina. Roolin laajeneminen koulun
kehittämistyöhön ja konsultointiin tuo erityisopettajalle entistä enemmän
asiantuntijaroolia kouluissa. Työn luonne ja toimenkuva vaativat
erityisosaamista, joka korostuu varsinkin koulun haastavissa tilanteissa.
Viesti on selkeä. Erityisopettajilla on
edelleen tärkeä, oma paikka ja rooli kouluissa. Ilman erityispedagogista
asiantuntemusta tuen tarve kasvaa.
Sekä laaja-alaisilla erityisopettajilla että erityisluokanopettajilla on
edelleen oma tärkeä paikkansa kouluissa. Laaja-alaisen erityisopettajan
työnkuva korostuu myös ennaltaehkäisevissä tukitoimissa entistä laajemmin.
Kaiken kaikkiaan nykylainsäädännön tarpeiden takia on tärkeää kasvattaa koko opettajakunnan pedagogista näkemystä ja yhteistyötaitoja. Näiden tarpeiden huomioimisessa laaja-alainen erityisopettaja on avainasemassa henkilönä, jolta koko työyhteisö voi saada apua, tukea ja koulun sisäistä osaamisen jakamista. Erityisopettajien tieteeseen perustuva asiantuntijatieto oppimisvaikeuksista tarjoaa osaamista arvioida ja suunnitella jokaiselle oppilaalle tarvittaessa myös yksilöllistä opetusta ja kuntoutusta.
Laaja-alainen erityisopetus ja laaja-alainen
erityisopettaja ovat suomalaisen erityisopetuksen timantteja ja uniikki malli
myös maailmalla (Jahnukainen, 2018).
Erityisopetus on oppimisen esteiden
purkamista oppilailta edestä, ja siihen tarvitaan koulutetun erityisopettajan erityispedagogista
osaamista. Laaja-alaiseen erityisopetukseen kohdistuvatkin odotukset juuri
siinä vaiheessa, kun opettajan omat pedagogiset keinot eivät riitä. Opettajat
hallitsevat opetettavien aineiden pedagogiikan. Erityisopettajan erityistaito
on muun muassa arvioida ja tukea oppilaita, joilla on oppimisen ja keskittymisen vaikeuksia. Erityisopettajilla on myös keinoja kohdata
oppilaita vaikeissakin tilanteissa. Laaja-alaiset erityisopettajat ovat kouluilla
iso ja välttämätön resurssi, joka on otettu
koulujen käyttöön juuri heidän erityisosaamisensa takia.
Erityisopettajien tarve näyttää myös kasvavan, ja resursseja on syytä kasvattaa.
Työhön ei voi sisällyttää mitä tahansa tehtäviä, vaan keskeisenä lähtökohtana
työssä ovat oppilaiden todetut tarpeet.
Oikea-aikainen erityispedagoginen tuki ja havaittuihin ongelmiin tarttuminen on välttämätöntä. Resurssien kohdentaminen on tasapainottelua erilaisten tarpeiden välillä. Oppilaiden tarpeet ovat ensisijalla. Oikeanlaisella, oikein kohdennetulla ja oikein suunnitella tuella on suuri merkitys oppilaiden elämässä. Ilman laaja-alaisten erityisopettajien ennaltaehkäisevää työotetta korjaavan tuen määrä tulee kasvamaan.
Mukavaa kevättä kaikille! 😊
Kommentit
Lähetä kommentti