Riittämättömyyden tunne ja jaksaminen

Laaja-alaisen erityisopettajan riittämättömyyden tunne ja jaksaminen

Kirjoitan tällä kertaa blogissani siitä, mistä me erityisopettajat paljon puhumme keskenämme ja asia, mikä varmasti vie meiltä jokaiselta voimia. Emme pelkästään tue oppilaita, vaan jaamme osaamistamme ja kuuntelemme opettajien huolia oppilaista ja luokista. Tavallaan myös voimaannutamme opettajia ja kannustamme myös heitä jaksamaan. Meidän pitäisi olla ihan joka paikassa emmekä ehdi kaikkeen vaikka kuinka parhaamme tekisimme. Jäämme myös opettajien ristituleen ja tulemme väärinymmärretyksi. Se korostuu aina ennen joulua ja kesälomaa. Taustalla tarvitaan aina vahvaa johtoa. Tunne on  riittämättömyyden tunne, emme riitä kaikkeen vaikka kuinka haluaisimme.  Kirjoitus on kirjastani se osuus, jota ei julkaistu.

Teemme työtä usein juuri niiden oppilaiden parissa, joista osa on jopa syrjäytymisvaarassa. Yhdenkin koulupolun katkeaminen on suuri juttu ja omalta osaltamme erityisopettajat teemme kaikkemme, ettei näin pääsisi tapahtumaan. 

Kenelle tuen antaminen kuuluu?

Kouluissa ja perusopetukseen liittyvässä lainsäädännössä on tapahtunut suuri määrä muutoksia viime vuosina. Opetussuunnitelmauudistukset ja perusopetuslainmuutokset kolmiportaisine tukineen sekä oppilashuoltolain muutos oppilaan hyvinvoinnin tukijana. Myös kuntien sisältä on tullut paineita muutoksille, on koulujen yhdistämisiä, luokkakokoja on kasvatettu jne. Nyt vielä kaiken lisänä on ollut korona ja etäopetus. Meidänkin on pitänyt sopeutua, joustaa entistä enemmän ja suurimmat haasteet tässä on ollut juuri tuettavilla oppilailla. Erityisopettajia ja osaamistamme on tarvittu enemmän kuin koskaan yli normiarjen tarpeen. 

Nämä kaikki kuormittavat erityisopettajan ns normiarkea ja vähentävät voimavaroja itse työltä oppilaiden parissa.  Meidän laaja-alaisten olisi hyvä muistaa, että tuen antamien uusien lakimuutostenkin myötä kuuluu ihan jokaiselle opettajalle. Yhteistyö on tärkeää ja erityispedagogisen osaamisen jakaminen niin aineenopettajille kuin luokanopettajille koulujen sisällä. Eli ainut resurssi ei ole erityisopettaja, vaan resurssi on huomattavasti laajempi käsite ja tuen antaminen on siis ihan jokaisen opettajan velvollisuus. Oppilaat ovat meidän yhteisiä, joista jokaisen tulee huolehtia parhaansa mukaan ja me laaja-alaiset olemme siinä mukana oman osaamisemme puitteissa. Yhteistyötä tarvitaan todella paljon ja sitä ei voida koskaan aliarvioida. 

Paperiröykkiö työpydällä kasvaa

Hallinnolliset paperityöt ovat lisääntyneet laaja-alaisen erityisopettajan työkentässä viime vuosien aikana. Välillä tuntuu, että paperien ja tietokoneen parissa joutuu tekemään yötä päivää töitä opetustyön ja yhteistyön lisäksi. Jatkuva kiire on erityisopettajia kuormittava tekijä. Kouluilla pyörii jatkuvasti myös kehittämishankkeita, projekteja ja muuta uutta toimintaa, jonka pyörteissä erityisopettaja yrittää myös selviytyä seuraamalla oppilaidenkin oppimista, ettei suuria tipahtamisia opinnoissa pääsisi niiden vuoksi syntymään. Jatkuvat muutokset koulutyössä lukuvuoden aikana vaativat veronsa, koska pienetkin muuttuvat tekijät herkästi aiheuttavat koko kouluyhteisössä levottomuutta, joka heijastuu herkästi myös oppilaisiin. Se on nähty etenkin koronan  myötä ja koulupudokkaiden lisääntymisenä.

Nopea ratkaisu sijaispulaan, mutta onko järkevää?

Varsinkin aloittelevia laaja-alaisia erityisopettajia saatetaan pitää sijaisina opettajille. Tämä on nykyaikana onneksi harvinaista. Se lisää erityisopettajan kuormitusta, mikäli tälläista tapahtuu koska omat työt jäävät tekemättä ja siirtyvät eteenpäin. Joissakin tilanteissa erityisopettajana on myös hyvä mennä sijaiseksi yksittäiselle tunnille, jos luokassa on problematiikkaa, voi se jopa laukaista tilannetta ja vähentääkin erityisopettajan kuormitusta löytämällä lisää ideoita oppilaiden ja luokkien tueksi. Mutta ei hyvä juttu jatkuvana käytänteenä. Kallista erityispedagogisen ajan käyttöä sijaisena. 

Erityispedagoginen osaaminen koko koulun voimavarana

Erityisopettajan työ muuttuu ja kehittyy nopeasti samoin erityispedagoginen kenttä kokonaisuudessaan, minkä takia erityisopettajan työssä jaksamista tukee täydennyskoulutus. Erityispedagogiikka on tieteenä jo sellainen, missä tapahtuu nopeaa kehitystä ja muutosta tutkimustenkin myötä. Työnkuva laaja-alaisella erityisopettajalla on laaja ja hallittava kenttä suuri. Mitä vahvempi osaaminen ja ammattitaito laaja-alaisella erityisopettajalla on, sitä vahvemmalla pohjalla on erityisopettajan oma jaksaminen hektisessä ja laajassa työkentässä. Erityisopettajaa tarvitaan nykykoulussa päivittäin ja kaikkialla, ei pelkästään opetuksen saralla. Tukea tarvitaan niin opettajakokouksissa, arviointitilanteissa, välitunneilla kuin opettajahuoneessa.  Tuen antaminen kaikille on osa työtä, mutta joskus se myös on raskasta olla aina ”saatavilla” tilanteeseen kuin tilanteeseen ratkaisemassa yhteistyössä ongelmia.

Voimaannuttava rehtori tukena

Suurimpina voimavaroina erityisopettajalle on kuitenkin oma työyhteisö ja erityisesti hyvä esimies. Yhteiset keskustelut ja hyvä huumori antavat erityisopettajankin päivään voimaa ja lisämotivaatiota. Vesterisen mukaan (2010, 117) ”hyvinvoivan työyhteisön tunnistaa vuorovaikutteisesta esimiestyöstä ja puheeksi ottamisen rohkeudesta, ”ihmisiksi olemisesta” ja työhyvinvoinnin tukemisesta". Nyholmin (2014, 37) tutkimuksen mukaan rehtorilta saatu luottamus ja vastuunanto nousivat tärkeiksi seikoiksi erityisopettajan jaksamiselle. Kun vastuuta saa, haluaa myös itse olla tämän luottamuksen arvoinen ja panostaa omaan tekemiseensä enemmän. Koska erityisopettaja voi olla koulun ainut erityisopettaja, on rehtorilta saatava tuki ja palaute tutkimuksen mukaan ensiarvoisen tärkeää. Tutkimuksessa nousi myös esiin se työhyvinvointia tukeva asia, että esimies arvostaa sitä, että erityisopettajalla on erityispedagogista osaamista. Mikäli erityisopettaja ei saa arvostusta työlleen rehtorilta, voi hän kokea jäävänsä hyvin yksinkin mielipiteidensä kanssa työyhteisössä ja osaamisen jaksamisessa sekä varsinkin muiden tukemisessa. Se kuormittaa erityisopettajaa kohtuuttoman paljon.

Jaksamista oppilailta

Myös koulun oppilaat tukevat erityisopettajan jaksamista. Usein oppilaat ovat päivän kiireessä ne ainoat hetket, jolloin erityisopettaja ehtii vähän huokaista, istua oppilaan viereen tai on mukana opettamassa luokassa. Onnistumiset oppilaan tai luokkien kanssa antavat voimaa ja tukevat omaa työhyvinvointia. Voisi ajatella, että oppilaat ovat ne kuormittava asia työssä, mutta päinvastoin heistä saa voimaa ja iloa moneen työtilanteeseen. Oppilaat ovat aitoja ja hyvä, positiivinen huumori heidän ja myös kollegojen kanssa antaa voimaa uusiin koitoksiin. Erityisopettajan etuina työssään ovat vaihtelevat ja monimuotoiset työt eikä samanlaista päivää lukujärjestyksestä löydy.

Toisaalta taas toinen puoli opetuksessa ja koulussa erityisopettajan jaksamiselle ovat haastavat oppilaat. Haastavien oppilaiden kanssa toiminta kuormittaa niin erityisopettajaa kuin muitakin oppilaan kanssa työskenteleviä. Kuormitusta syntyy erityisesti, jos kaikilla opettajilla ja henkilökunnalla ei olekaan jostain syystä sama linja asian suhteen eikä toiminta ole koulun sisällä johdonmukaista. Näissä tilanteissa erityisopettaja yleensä näkee, missä mennään vikaan, mutta vastakaikua ei tule. 

Muiden kollegojen tuki ykkösenä

Erityisopettajan työ on todella kiireistä ja työtehtävien vaihtuessa nopeastikin akuuttien tilanteiden vuoksi, on tärkeää että ihmissuhteet sekä kotona että koulussa ovat kunnossa. Mikäli niissä on ongelmia koulussa, saa se erityisopettajan herkästi etsimään uutta työpaikkaa ja hakeutumaan muualle. Työyhteisön merkitys erityisopettajan jaksamiselle on todella suuri. Toinen toisilleen annettu kannustus, arvostus ja kiitos niin kollegoilta kuin esimieheltä lisäävät motivaatiota ja työkykyä. Säännöllinen työnohjaus on tärkeä lisä erityisopettajalle, jossa pystyy pohtimaan oman työnsä haasteita ja mahdollisuuksia rauhassa ulkopuolisen kanssa. Sieltä ei saa neuvoja, vaan saa itse hakea ratkaisuja tilanteisiin. Työnohjauksen tulisi kuulua nykypäivän laaja-alaisen erityisopettajan työn tueksi jo automaattisesti.

Tiimiytymistä alueen laaja-alaisten kanssa

Erityisopettajien jaksamisen tukena ovat toiset laaja-alaiset erityisopettajat, joiden kanssa voi vaihtaa ja purkaa ajatuksia luottamuksella. Erityisopettajaa tukee myös tieto siitä, mikäli ei itse keksi ratkaisua asiaan, voi asiasta keskustella kollegan kanssa uusia ideoita saaden. Kaikilla on vastaavia haasteita ja tarpeita omilla kouluillaan. Parhaassa tapauksessa laaja-alaisella on työpari, mutta se koskettaa vain suurempia kouluja ja usein alakouluja, joiden varhaiseen puuttumiseen useissa kunnissa kohdennetaan resursseja mahdollisesti enemmän.

Mitä muuta voitaisiin tehdä?

Ja ne ryhmäkoot! Miksi niitä pitää kasvattaa? On ihan päivän selvää se, että mitä isompi

 ryhmä sitä haastavampi tukea ja sitä kuluttavampaa se on.  

Rentoutumisesta voimaa

Oma vapaa aika on erityisopettajalle tärkeä. Perhe, ystävät, harrastukset ja muu itseä kiinnostava tekeminen iltaisin ja viikonloppuisin on todella voimaannuttavaa ja saa välillä ajatuksia muualle. Joskus kuitenkin stressaavasta tilanteesta puhuminen voi myös tukea jaksamista. Rentoutuminen vapaa-ajalla antaa vastapainoa henkisestikin raskaalle työlle. Joskus tuntuu kuten Laatikainen (2011) toi kirjassaan esiin, että ainut hetki erityisopettajalle huokaista on kesäloma.

Voisiko jokainen kysyä huomenna muutamalta kollegalta miten jaksat, miten voit ja tsemppiä viimeisiin päiviin. 

Antoisaa, ansaittua ja todella rentouttavaa kesälomaa kaikille! 

Tästä voi tilata vaikka loppukesän lukemiseksi VIP-hintaan 31 euroa  https://www.ps-kustannus.fi/6911