Samanaikaisopetus työtapana



 Samanaikaisopetus työtapana









Laaja-alaisen erityisopettajan työmaa on laaja ja työtehtävät moninaiset. Työkäytänteet ovat ennaltaehkäisyn keinot, konsultointi ja yhteistyö sekä opetus. Joka kerta työtapaa miettiessä täytyy miettiä tarkkaan, mikä mahdollisesti olisi tähän kyseiseen tilanteeseen se toimivin ratkaisu.  Yhtä ainutta oikeaa ratkaisua ei ole. Onko se yksilö,- pienryhmä vai samanaikaisopetus? Samanaikaisopetuskaan ei ole se ainoa oikea käänteentekevä juttu. Usein taustalta on hyvä selvittää, mitä haasteet ovat ja miten oppilasta tai koko luokkaa parhaiten autamme.

Laaja-alaisen erityisopettajan samanaikaisopetus erottuu yhteisopettajuudesta (luokan/aineenopettaja -opettaja, erityisluokanopettaja- luokan/aineenope) siinä, ettemme me laaja-alaiset anna arviointeja kuin konsultoiden muita opettajia emmekä pysty kuin harvoin olemaan koko aikaa samanaikaisopettajana yhdessä oppiaineessa tai luokassa. Tärkeää on katsoa sen hetkinen tarve ja suunnitella tarkkaan, mitä yhdessä tehdään sekä mistä luokka/ryhmä hyötyy. 


Mikä tarve on?




Kun yhteistyötä suunnitellaan, on luokalla tarve kahden opettajan paikalla oloon. Niitä tilanteita, missä laaja-alaisesta on esimerkiksi hyötyä ovat mm:

·           Työrauha 
·           Struktuurit ja eriyttäminen
·           Oppimisvaikeudet
·           Toiminnanohjaus
·           Uusien opetusmenetelmien sisäänajo
·           Oppimisympäristön muokkaus
·           Ryhmäyttäminen
·           Vuorovaikutus – ja tunnetaitojen harjoittelu jne.




Mitä hyötyä on, löytyykö sudenkuoppia?


Parasta samanaikaisopettajuudessa on osaamisen jakaminen. Kaikilla opettajilla on valtava määrä osaamista, jota on hyvä ammentaa muillekin. Tieto-taito kasvaa koko koulussa samanaikaisopettajuuden myötä.  Myös opettajien työssä jaksamisen tukena se on oiva keino. Oppilaan näkökulmasta loistavaa on se, ettei häntä erotella erillisiin klinikka-, jousto- tai muihin ryhmiin, vaan hän saa oppia aivan omassa luokassaan. Suden kuoppana voidaan pitää sitä, mikäli se on ainut laaja-alaisen työtapa, jää muut hommat hoitamatta eikä oppilaan tuki rakennu yksilöllisemmin kaikkien tueksi kaikille oppitunneille. Valheellisesti myös haasteet saattavat säilyä tunneilla selvittämättömien pulmien takia ja resurssia kohdennetaan suoraan vaan kahden opettajan mallilla ilman tarkempia selvityksiä ja suunnitteluita. Ne tulevat lapselle ja nuorelle herkästi yhä uudestaan eteen ja viimeistään toisella asteella, jos hän ei tiedä ja tunnista, mikä on pulman takana.  Näitä valitettavasti tulee aika ajoin vastaan. Pulmien syy selviää vasta nuorena aikuisena. On paljon asioita, joita joutuu myös tekemään eri tavoin esimerkiksi yksilöllisemmät motivaatio tai luki/matikka/keskittymistukien suunnittelut ja keskustelut, pienissä ryhmissä ne tuiki tärkeät oppimis – ja muististrategioiden harjoittelut, jotta oppilas saa lisää työkaluja omassa ryhmässä toimimiseen. Unohtamatta lukitestejä, matikan kartoituksia yms, joiden avulla kohdennettu tuki rakennetaan myös samanaikaisopetustunneille.


 Yhteistyö on kivaa ja ideat hullujakin!






Kahden opettajan yhteistyö on älyttömän mukavaa ja antaa molemmille osapuolille lisää työkaluja ja osaamista. Tunneilla parasta on yhteinen huumori. 😊 Ne, jotka samanaikaisopettajuutta ovat tehneet, tietävät että se vaatii molemmilta joustavuutta, uskallusta kokeilla uusia työtapoja ja ennakkoluulottomuutta. Omalla kohdallani hauskin kommentti vuosien takaa on suunnitellessamme yhteistä samanaikaisopettajuutta vilkkaalle ryhmälle kollegaltani: ”Tuo erityisopettaja on varmasti hullu!”. Sain kuulla kommentin muutama vuosi tämän jälkeen alueuutisissa, kun hän kertoi ajatuksistaan ehdotuksesta toimia urakkamallilla kyseisen ryhmän kanssa. Kokeilimme ja onnistuimme. Hauskaa oli ja muistan opettajan sanoneen joidenkin viikkojen jälkeen, ettei hän tarvitse minua enää.




Yhteissuunnittelu ja muuta huomioitavaa






Suunnittelu on kaiken onnistumisen ja eteenpäin menon vuoksi a ja o. Miksi opettaa yhdessä, jos asialle ei ole tavoitetta ja päämäärää? Pahinta on, jos erityisopettaja tulee suunnittelematta avustajaksi. Tai jos koululla on niin hyvät resurssi, ettei parempia ratkaisuja tarvitsekaan yhdessä etsiä, onhan se ok, mutta ryhmä tai oppilas ei sillä saa sen enempää kuin ennenkään ja hankala tilanne pysyy samanlaisena kuin ennenkin. Tunneilla on tärkeää olla yhteiset pelisäännöt. Jos toinen antaa lippalakin olla, ja toinen ei. Mitäs ajattelette voiko tulla oppilaille ristiriitainen olo tällaisessa sääntöjen sekamelskassa? Rauhoittuuko luokka? Tokkopa. Johdonmukaisuus on aina tärkeää kaikessa koulumaailmassa. Lisäksi mm ryhmiin jaoissa tarkat ryhmien suunnittelut edesauttavat haastaviakin tilanteita helpottaen niitä. Suunnittelussa valitaan myös malli, millä työskennellään. Itse käytän viittä eri mallia. Ne löytyvät kirjastani Laaja-alainen erityisopetus sivulta 95. Eri malleilla on omat hyvät juttunsa. Niistäkin on lisää käytännön esimerkkejä kirjani lopussa.  Lisäksi pitää huomioida samanaikaisopetuksen kesto ja opettajien roolit. Ovensuusuunnitelma – kirjakainalossa-pedagogiikka ei oikein toimi pitkällä juoksulla ja on pitkällä tähtäimellä hyödytöntä. Itse en ainakaan ole niin hyvä pedagogi, että lennosta menen luokkaan ja keksin hyvän ratkaisun. Joskus voi tietenkin onnistaa. Tosin todella hyvät suunnitelmatkin voivat mennä joskus todella metsään. Sitten ei auta kuin kokeilla jotain muuta. Itse haluan aina löytää paremman ratkaisun tilanteisiin.




Luonnerooli ja tiimiopettajamalli





Henkilökohtainen suosikkini malleista on ehdottomasti tiimiopettajamalli. Se vaatii jo opettajien keskinäistä hyvää luottamusta, huumoria ja toistensa tuntemista. Joskus kemiat vain natsaavat myös heti, jolloin tiimiopettajamalli toimii myös. Parasta erityisopettajana on heittäytyä ”tyhmäksi”. Toisaalta se on myös luonnerooli meille. 😉 Yksinkertaisimmillaan, jos aine on fysiikka ja esimerkiksi sähköoppi, voi passiivista ryhmää, jossa on paljon kielellisiä haasteita ja s2-oppilaita, motivoida toisen opettajan opettaessa, heitellä itse erityisopettajana kysymyksillä. Sillä saa avattua asiaa ja käsitteitä tosi hyvin luokalle. Oma henkilökohtainen heikkouteni on fysiikka, joten kysymykset pulpahtelevat ihan luonnostaan. Suunnitellessani tällaista tuntia, on hyvä käydä haastavat käsitteet ja asiat opettajan kanssa läpi. Tunnilla on helppo keskeyttää opetus kysyen mitä kummallisempia kysymyksiä. Jotkut luokat jopa oppivat sen myötä huomaamaan, ettei kysymyksiä tarvitse pelätä.

Toiselta opettajalta saa niin paljon omaan työhönsä uutta ja koulun sisällä ajettua uusia opetusmenetelmiä, työtapoja, apuvälineitä, eriyttämisen keinoja, struktuureja, toiminnan ohjausta yms eli lähtekää ihmeessä samanaikaisopettajuuden maailmaan, jos siinä jo ette ole.

                               Dialogiset Tunnista- tuumaa-toimi - korteista yksi hyvä kannustuskortti tähän                                                                    päivään. Hyvä materiaali vuorovaikutustaitojenkin opetteluun.

Ja sitä tärkeintä kaiken kivijalkaa oppilaille eli positiivista palautetta , kannustavaa työotetta on kaksin helpompi käyttää! Näin saamme ohjattua oppilaiden käytöstä yhteistuumin myönteiseen suuntaan. 





Mukavia ja antoisia hetkiä kollegoidenne parissa

Kirjani löytyy VIP-Hinnalla täältä. 

https://www.ps-kustannus.fi/tuotteet/691177915.html




Kirjaani Laaja-alainen erityisopetus yläkoulussa saa tilattua VIP-hinnalla 33 euroa ilman postituskuluja 
linkistä https://www.ps-kustannus.fi/tuotteet/691161947.html

Kirja soveltuu alakoulusta toiselle asteelle ja on kirjoitettu käsikirjamaiseksi avuksi erityisopettajille, opettajille, rehtoreille ja muille asiasta kiinnostuneille.




Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Pedagoginen kirjoittaminen lyhyesti

Lukituen suunnittelu

Luokkiin viety tuki

Open ajatuksia riippumatolta

Struktuurit - työrauhaa ja motivaatiota oppitunneille