Samanaikaisopetus työtapana
Samanaikaisopetus työtapana
Laaja-alaisen erityisopettajan
työmaa on laaja ja työtehtävät moninaiset. Työkäytänteet ovat ennaltaehkäisyn
keinot, konsultointi ja yhteistyö sekä opetus. Joka kerta työtapaa miettiessä
täytyy miettiä tarkkaan, mikä mahdollisesti olisi tähän kyseiseen tilanteeseen
se toimivin ratkaisu. Yhtä ainutta
oikeaa ratkaisua ei ole. Onko se yksilö,- pienryhmä vai samanaikaisopetus? Samanaikaisopetuskaan ei ole se ainoa oikea käänteentekevä
juttu. Usein taustalta on hyvä selvittää, mitä haasteet ovat ja miten oppilasta
tai koko luokkaa parhaiten autamme.
Laaja-alaisen erityisopettajan
samanaikaisopetus erottuu yhteisopettajuudesta (luokan/aineenopettaja -opettaja,
erityisluokanopettaja- luokan/aineenope) siinä, ettemme me laaja-alaiset anna
arviointeja kuin konsultoiden muita opettajia emmekä pysty kuin harvoin olemaan
koko aikaa samanaikaisopettajana yhdessä oppiaineessa tai luokassa. Tärkeää on
katsoa sen hetkinen tarve ja suunnitella tarkkaan, mitä yhdessä tehdään sekä
mistä luokka/ryhmä hyötyy.
Mikä tarve on?
Kun yhteistyötä suunnitellaan,
on luokalla tarve kahden opettajan paikalla oloon. Niitä tilanteita, missä
laaja-alaisesta on esimerkiksi hyötyä ovat mm:
·
Työrauha
·
Struktuurit ja eriyttäminen
·
Oppimisvaikeudet
·
Toiminnanohjaus
·
Uusien opetusmenetelmien sisäänajo
·
Oppimisympäristön muokkaus
·
Ryhmäyttäminen
·
Vuorovaikutus – ja tunnetaitojen harjoittelu jne.
Mitä hyötyä on, löytyykö sudenkuoppia?
Parasta samanaikaisopettajuudessa
on osaamisen jakaminen. Kaikilla opettajilla on valtava määrä osaamista, jota on hyvä
ammentaa muillekin. Tieto-taito kasvaa koko koulussa samanaikaisopettajuuden
myötä. Myös opettajien työssä jaksamisen
tukena se on oiva keino. Oppilaan näkökulmasta loistavaa on se, ettei häntä
erotella erillisiin klinikka-, jousto- tai muihin ryhmiin, vaan hän saa oppia
aivan omassa luokassaan. Suden kuoppana voidaan pitää sitä, mikäli se on ainut
laaja-alaisen työtapa, jää muut hommat hoitamatta eikä oppilaan tuki rakennu
yksilöllisemmin kaikkien tueksi kaikille oppitunneille. Valheellisesti myös
haasteet saattavat säilyä tunneilla selvittämättömien pulmien takia ja
resurssia kohdennetaan suoraan vaan kahden opettajan mallilla ilman tarkempia
selvityksiä ja suunnitteluita. Ne tulevat lapselle ja nuorelle herkästi yhä uudestaan eteen ja viimeistään toisella asteella, jos hän ei tiedä ja tunnista, mikä on pulman takana. Näitä valitettavasti tulee aika ajoin vastaan. Pulmien syy selviää vasta nuorena aikuisena. On paljon
asioita, joita joutuu myös tekemään eri tavoin esimerkiksi yksilöllisemmät
motivaatio tai luki/matikka/keskittymistukien suunnittelut ja keskustelut,
pienissä ryhmissä ne tuiki tärkeät oppimis – ja muististrategioiden
harjoittelut, jotta oppilas saa lisää työkaluja omassa ryhmässä toimimiseen.
Unohtamatta lukitestejä, matikan kartoituksia yms, joiden avulla kohdennettu
tuki rakennetaan myös samanaikaisopetustunneille.
Yhteistyö on kivaa
ja ideat hullujakin!
Kahden opettajan yhteistyö on
älyttömän mukavaa ja antaa molemmille osapuolille lisää työkaluja ja osaamista.
Tunneilla parasta on yhteinen huumori. 😊 Ne,
jotka samanaikaisopettajuutta ovat tehneet, tietävät että se vaatii molemmilta
joustavuutta, uskallusta kokeilla uusia työtapoja ja ennakkoluulottomuutta.
Omalla kohdallani hauskin kommentti vuosien takaa on suunnitellessamme yhteistä
samanaikaisopettajuutta vilkkaalle ryhmälle kollegaltani: ”Tuo erityisopettaja
on varmasti hullu!”. Sain kuulla kommentin muutama vuosi tämän jälkeen
alueuutisissa, kun hän kertoi ajatuksistaan ehdotuksesta toimia urakkamallilla
kyseisen ryhmän kanssa. Kokeilimme ja onnistuimme. Hauskaa oli ja muistan
opettajan sanoneen joidenkin viikkojen jälkeen, ettei hän tarvitse minua enää.
Yhteissuunnittelu ja muuta huomioitavaa
Suunnittelu on kaiken
onnistumisen ja eteenpäin menon vuoksi a ja o. Miksi opettaa yhdessä, jos asialle
ei ole tavoitetta ja päämäärää? Pahinta on, jos erityisopettaja tulee suunnittelematta
avustajaksi. Tai jos koululla on niin hyvät resurssi, ettei parempia ratkaisuja
tarvitsekaan yhdessä etsiä, onhan se ok, mutta ryhmä tai oppilas ei sillä saa
sen enempää kuin ennenkään ja hankala tilanne pysyy samanlaisena kuin ennenkin.
Tunneilla on tärkeää olla yhteiset pelisäännöt. Jos toinen antaa lippalakin
olla, ja toinen ei. Mitäs ajattelette voiko tulla oppilaille ristiriitainen olo
tällaisessa sääntöjen sekamelskassa? Rauhoittuuko luokka? Tokkopa.
Johdonmukaisuus on aina tärkeää kaikessa koulumaailmassa. Lisäksi mm ryhmiin
jaoissa tarkat ryhmien suunnittelut edesauttavat haastaviakin tilanteita
helpottaen niitä. Suunnittelussa valitaan myös malli, millä työskennellään. Itse
käytän viittä eri mallia. Ne löytyvät kirjastani Laaja-alainen erityisopetus
sivulta 95. Eri malleilla on omat hyvät juttunsa. Niistäkin on lisää käytännön esimerkkejä
kirjani lopussa. Lisäksi pitää huomioida
samanaikaisopetuksen kesto ja opettajien roolit. Ovensuusuunnitelma –
kirjakainalossa-pedagogiikka ei oikein toimi pitkällä juoksulla ja on pitkällä
tähtäimellä hyödytöntä. Itse en ainakaan ole niin hyvä pedagogi, että lennosta
menen luokkaan ja keksin hyvän ratkaisun. Joskus voi tietenkin onnistaa. Tosin
todella hyvät suunnitelmatkin voivat mennä joskus todella metsään. Sitten ei
auta kuin kokeilla jotain muuta. Itse haluan aina löytää paremman ratkaisun
tilanteisiin.
Luonnerooli ja tiimiopettajamalli
Henkilökohtainen suosikkini
malleista on ehdottomasti tiimiopettajamalli. Se vaatii jo opettajien keskinäistä
hyvää luottamusta, huumoria ja toistensa tuntemista. Joskus kemiat vain
natsaavat myös heti, jolloin tiimiopettajamalli toimii myös. Parasta
erityisopettajana on heittäytyä ”tyhmäksi”. Toisaalta se on myös luonnerooli
meille. 😉
Yksinkertaisimmillaan, jos aine on fysiikka ja esimerkiksi sähköoppi, voi
passiivista ryhmää, jossa on paljon kielellisiä haasteita ja s2-oppilaita, motivoida
toisen opettajan opettaessa, heitellä itse erityisopettajana kysymyksillä. Sillä saa avattua asiaa ja käsitteitä
tosi hyvin luokalle. Oma henkilökohtainen heikkouteni on fysiikka, joten kysymykset pulpahtelevat ihan luonnostaan. Suunnitellessani tällaista tuntia, on hyvä käydä haastavat
käsitteet ja asiat opettajan kanssa läpi. Tunnilla on helppo keskeyttää opetus
kysyen mitä kummallisempia kysymyksiä. Jotkut luokat jopa oppivat sen myötä huomaamaan,
ettei kysymyksiä tarvitse pelätä.
Toiselta opettajalta saa niin
paljon omaan työhönsä uutta ja koulun sisällä ajettua uusia opetusmenetelmiä, työtapoja,
apuvälineitä, eriyttämisen keinoja, struktuureja, toiminnan ohjausta yms eli lähtekää ihmeessä samanaikaisopettajuuden
maailmaan, jos siinä jo ette ole.
Dialogiset Tunnista- tuumaa-toimi - korteista yksi hyvä kannustuskortti tähän päivään. Hyvä materiaali vuorovaikutustaitojenkin opetteluun.
Dialogiset Tunnista- tuumaa-toimi - korteista yksi hyvä kannustuskortti tähän päivään. Hyvä materiaali vuorovaikutustaitojenkin opetteluun.
Ja sitä tärkeintä kaiken kivijalkaa oppilaille eli positiivista palautetta , kannustavaa työotetta on kaksin helpompi käyttää! Näin saamme ohjattua oppilaiden käytöstä yhteistuumin myönteiseen suuntaan.
Mukavia ja antoisia hetkiä
kollegoidenne parissa
Kirjani löytyy VIP-Hinnalla täältä.
https://www.ps-kustannus.fi/tuotteet/691177915.html
Kirjaani Laaja-alainen erityisopetus yläkoulussa saa tilattua VIP-hinnalla 33 euroa ilman postituskuluja
linkistä https://www.ps-kustannus.fi/tuotteet/691161947.html
Kirja soveltuu alakoulusta toiselle asteelle ja on kirjoitettu käsikirjamaiseksi avuksi erityisopettajille, opettajille, rehtoreille ja muille asiasta kiinnostuneille.
Kommentit
Lähetä kommentti