LOMAA ODOTELLESSA….



Taas on taputeltu yksi syyslukukausi lähes loppuun. Kuten kaikki opettajat, oppilaat ja myös me laaja-alaiset erityisopettajat, olemme pakertaneet työn touhussa taas pitkän syksyn. Se on tuonut meille kaikille niin ilon hetkiä, uusia ideoita, mutta myös yhteen törmäyksiä. Aina kaikki ei mene kuin Strömsöössä eikä tarvitsekaan. Oikeastaan ne epäonnistumiset tuntisuunnitelmissa, kokeen teossa tai kohtaamisissa kehittävät meitä ja toimintatapojamme eniten. Näinä hetkinä on hyvä pysähtyä ja miettiä, miten toimia toisin seuraavilla kerroilla. Minusta se on inhimillistä ja aivan normaalia arjen toimintaa.


Kohtaamiset




Minusta opettajuudessa ovat parasta ne kohtaamiset. Ne ovat joka päivä ja joka hetki erilaisia. Ne ovat täynnä iloa, onnistumisia, naurua ja välillä suurta kiukkua ja yhdessä epäonnistumisen purkamista. Näitä meidän opettajien pitää tai saamme tulkita päivittäin toimien sen mukaisesti. Opettajan ammatti ei ole ihan helppo, mutta se on todella antoisa, kun antaa sille itse mahdollisuuden. Oma jaksaminen on paljon kiinni myös siitä kuinka paljon antaa itsensä mukaan negatiivisuuden vellomiselle. Mitäs jos seuraavan kerran ottaa pattiin joku oppilas- tai luokkatilanne oppitunnilla, menetkin suoraan erityisopettajan luo ja purat itsesi kysyen, miten voisimme toimia tai mitä voisimme tehdä seuraavalla kerralla? Muitakin ammattilaisia löytyy kouluilta opettajien tueksi erilaisiin tilanteisiin. Omaa työssäjaksamista tukee tämä paremmin kuin negatiivisuudessa vellominen ja siitä jauhaminen ilman ratkaisua, miten toimia. On tärkeää mennä eteenpäin asiassa kuin asiassa.


Arviointia ja juhlahumua


Viimeiset viikot kouluissa ovat todella hektisiä ja kuumeisen kiireisiä. Itse toivoisin jokaisen aikuisen muistavan, että myös oppilaat ovat äärimmäisen väsyneitä. Tilanteet kärjistyvät ja näyttävät välillä jopa epätoivoisilta, mutta juuri näinä hetkinä pitäisi säilyttää se maltti. Ihan joka kohahduksesta ei kannattaisi ottaa liian suuria pultteja vaan yrittää rauhoittaa itsensä ja sitä kautta rauhassa tukea oppilaita eteenpäin. Parasta olisi pitää kaikki vain mahdollisimman selkeänä ja yksinkertaisina näinä kiireviikkoina arviointien ja juhlasuunnitelmien keskellä.


ELAN:n TYÖN HAASTEISTA




Alla lyhyet otteet kirjastani ”Laaja-alainen erityisopetus yläkoulussa” laaja-alaisten työn haasteista, jota meidän on vain toteutettava, vaikka muuta olisivat hieman eri linjoilla. Työmme ei ole helppo lainkaan erilaisissa välikäsi-tilanteissa. Itseasiassa ne kuormittavat meitä aika paljon. Lisää löytyy kirjastani niille heikoille hetkille toivottavasti vahvistamaan niitä hetkiä.


”Laaja-alaiselta erityisopettajalta vaaditaan jatkuvaa joustamista, erilaisuuden myönteistä huomioimista, pitkäjänteistä työskentelyotetta, jatkuvaa kehittämisen intoa ja vahvoja sosiaalisia taitoja. Tärkeä taito on aidosti osata kohdata nuori ja olla kuuntelija sekä vierellä kulkija. Työssä erityistä on varmastikin erityisopettajien koulutuksen myötä tapa nähdä asiat eri tavoin kuin muut, ja työnkuvan kokonaisvaltaisuuden ja laajuuden takia mahdollistuu monesta näkökulmasta katsominen koulun sisäpuolelta käsin.

 Erityisopettajilla on myös taito nähdä oppilaalla, luokassa tai koulussa oleva ongelma laajasti. Siihen tarvitaan oikeaa asennetta ja ymmärrystä oppilaiden tilanteen parantamiseksi sekä uskallusta käyttää omaa asiantuntemustaan haastavissakin tilanteissa. Erityisopettajilla on myös halu ymmärtää jonkin ilmiön takana olevia asioita. Miksi oppilas käyttäytyy huonosti tai miksi hän alisuoriutuu.”


HAASTE MEILLE JOKAISELLE


Ihan oven takana on ansaittu pieni tauko meille kaikille opettajille ja oppilaille. Haastankin jokaisen tätä lukeneen opettajan ja rehtorin kannustamaan ja tukemaan sitä haastavaakin oppilasta, joka haastaa ja provosoi nyt ennen lomaa kaikista eniten tai välitunneilla tapahtuu sitä ja tätä. Toki en tarkoita sitä, etteikö oppilaan tekemiin virheisiin puututtaisi. Myönteinen kohtaaminen tarkoittaa sitä, ettei lähdetä syyttelemään, haukkumaan oppilasta vaan yksinkertaisesti selvitetään asia ja miten toimitaan tilanteessa toisin seuraavalla kerralla. Jos aikuinen neuvoessaan hyökkää, on vastaus sen mukainen lapselta, joka ei vielä omia tunteitaan osaa säädellä. Se haastava oppilas saattaa jopa jännittää loman alkua tai on äärimmäisen väsynyt ja sinä olet se turvallinen aikuinen, jota haastaa. Koskaan emme voi tietää, mitä takana ja taustalla tapahtuu ja saatat voittaa oppilaan taaksesi myönteisellä vuorovaikutuksellasi. Negatiivisella kohtaamisella ei ainakaan paranna tilannetta. Eräs psykologiystäväni sanoikin, että hankalissakin tilanteissa pitäisi muistaa, että me aikuiset ohjaamme tilannetta kuin tilannetta ja mielellään positiiviseen suuntaan omalla mallillamme. Saatat pelastaa omalla myönteisellä toiminnallasi ja kohtaamisellasi yksittäisen oppilaan koko päivän ja jopa viikon!

Jos jokainen miettisi, miten olla myönteinen tälle haastavalla oppilaalle. Me aikuiset pystymme olemaan vuorovaikutustilanteissa jo joustavampia kuin lapset ja nuoret ja pystymme mukautumaan erilaisiin haasteellisiinkin tilanteisiin oppilasta tukien. Mitäs jos kysyisimme haasteellisessa tilanteessa: Miten voin auttaa sinua? Mitä sinulle kuuluu? Mikä on hätänä? Mikä sinua helpottaisi?

Toivotankin rentouttavaa lomaa ja joulun aikaa kaikille! 

Sen me kaikki olemme ansainneet.

Tiina 



Jos kiinnostaa lukea ja tietää enemmän laaja-alaisen erityisopettajan työn haasteista, vahvuuksista tai käytänteistä yms  saat tilattua sen VIP-hintaan 33 euroa tästä linkistä ilman postituskuluja: 

https://www.ps-kustannus.fi/tuotteet/691161947.html

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Pedagoginen kirjoittaminen lyhyesti

Lukituen suunnittelu

Luokkiin viety tuki

Open ajatuksia riippumatolta

Lukivaikeus koulun arjessa